Viidennen tehtävän aiheena on verkkokeskustelu, johon olen aikanaan ollut paljonkin koukussa. siihen mittaan asti, että puolisko on ärsyyntynyt. Aikani roikuin muutamilla, en yhtä aikaa. Ensimmäistä ei enää ole, olen tosin kirjautunut uudistuneellekin, toinen on KT24, jossa olen paljon kuluttanut aikaa. 

 

Nyt kävin sitten hiukan vilkuilemassa ja jättämässä muutaman jäljen sekä S24 ”Kirkko kuulolla ” -osioon, jossa suuri osa viesteistä oli suoraan sanoen melko matalamielistä. En jaksaisi kommentoida siellä. Yhden kommentin jätin jonnekin.

 

KT24:stä olin irtautunut eli edellisestä keskusteluun siinä mielessä eli kommentointinäkökulmasta osallistumisestani oli kulunut jo kuukausia. Nyt siis tartuin toimeen, ja sainkin aikaan tarvittavat viisi kommenttia. Keskustelu jatkui onneksi niin kauan että saatoin täyttää tehtävän.

 

Viimeiseksi lauseekseni tällä hetkellä jäi ”Voisiko uskosta kuoria glamourin?”. Sitähän siinä on, glamouria. En ole körtti enkä evankeelinen, mutta muistelen Ukko-Paavon olleen näillä samoilla linjoilla.

 

Olen kirkkolainen - sen pitäisi riittää, loppu on Jumalan käsissä. Sen ohella elän arkeani ja käyn sanan kuulossa, sana on minussa ja siten myös siellä missä minä olen.

 

 

Keskustelu on ”kivaa” - minä en vain pidä, enkä luekaan, pitkiä kommentteja. Siksi omat kommenttini ovat lyhyitä ja joskus liiankin tiiviitä ja tiivistettyjä - ymmärrettävyys kärsii, mutta pitkälti en jaksa kirjoittaa / selittää.